Esimerkkejä lääkärien dokumentoimista parantumiskertomuksista

Synnynnäisen valkuaisaineenmenetysoireyhtymän (intestinaalinen lymfangiektasia) parantuminen

Raimund S. H:sta:

Pian syntymän jälkeen oli Raimundin ulostus vaaleaa ja pahanhakuista ja hänellä esiintyi nestekeräytymiä (ödeema). Lääkärintarkastus näytti huomattavasti alentuneen veren valkuaispitoisuuden (2,6 g/dl, normaali 7-8 g/dl). Lapsi lähetettiin sairaalaan, jossa todettiin ohutsuolesta otetun kudosnäytteen perusteella intestinaalinen lymfangiektasia, synnynnäinen muutos ohutsuolen imusuonistossa. Tätä kautta lapsi menetti normaalista poiketen 50-kertaisesti valkuaista suoleen. Oireista vapautuminen saavutettiin valkuaisaineinfuusioilla ja erityisellä ruokavaliolla, jota on noudatettava koko elämän ajan.

Äiti puhui erään tuttavan kanssa lapsen vaikeasta sairaudesta. Tuttava otti äidin ja lapsen tietämättä parantavaa voimaa vastaan lapsen puolesta Bruno Gröningin opin mukaisesti. Parantumista voi seurata vaikuttavasti G:n yliopistollisessa sairaalassa vuoteen 1987 tehdyistä säännöllisistä laboratoriotutkimuksista.

Poikaa on seurattu 11 vuoden ajan. Hän on edelleen terve eikä ole tähän päivään mennessä tarvinnut enää minkäänlaista dieettiä. Sairauden kulku on selitettävissä vain, jos voidaan hyväksyä parantavan voiman olemassaolo, voiman, jota voidaan siirtää ihmiseltä toiselle myös pitkien matkojen päähän. Sanoilla vieras- tai autosuggestio ei synnynnäisen, elimellisen sairauden parantumista voida selittää, koska kyseessä oleva henkilö ei tietänyt tapahtumasta mitään

Aivoverenvuodon aiheuttaman toisen puolen halvaantumisen parantuminen

Anna K. W:stä:

Rouva K:n vasen puoli halvaantui vuonna 1976 tapahtuneen aivoverenvuodon seurauksena. Mikään terapeuttinen toimenpide ei saanut olennaista parantumista aikaan. Vaikeasti vammainen rouva piti siitä lähtien jalassa lastaa ja käytti kainalosauvaa ja oli pääasiassa sidottu kotiin. Tilanne näytti toivottomalta ja rouva K:sta tuli yhä masentuneempi. Vuonna 1989 hän suunnitteli konkreettisesti itsemurhaa. Tämä parantuminen tekee objektiivisten, lehdissä ilmestyneiden kirjoitusten suuren merkityksen selväksi. Lokakuussa 1989, sinä päivänä, jolloin rouva K. aikoi toteuttaa itsemurhasuunnitelmansa, hän sai käsiinsä lehden, jossa oli kirjoitus Bruno Gröningin ystäväpiiristä. Vain tämän kirjoituksen ansiosta hän ei riistänyt itseltään henkeä, vaan otti yhteyttä ystäväpiiriin. Eräs lähistöllä asunut, itse parantunut henkilö kertoi rouva K:lle vähän myöhemmin, miten hän oli itse tullut terveeksi ottamalla vastaan parantavaa voimaa Bruno Gröningin opin mukaan. Siitä lähtien rouva K. otti myös samalla tavalla parantavaa voimaa itseensä. Minkäänlaista hoitoa ei annettu, mitään lääkkeitä ei määrätty. Rouva K. avautui vain kotona tälle voimalle. Vajaan kahden viikon kuluttua hän saattoi luopua kainalosauvasta ja jalan lastasta. Sen jälkeen hän ei ole enää tarvinnut näitä apuvälineitä. Kaksi riippumatonta neurologia vahvisti lausunnoissaan vaikean halvaantumisen häviämisen.

Kroonisen moniniveltulehduksen parantuminen

Dagmar M. K:sta:

Viiden lapsen äiti sairastui reumaan, josta lääkäri antoi lausuntona "hankala sairauden kulku". Kivut ja turvotus nivelissä, reumakyhmyt ja alkava sormien tyvinivelten epämuodostuma aiheuttivat reuman vastaisista toimenpiteistä huolimatta yhä enemmän rajoittuneisuutta. Anopin ja aviomiehen oli otettava lisääntyvästi kotityöt hoitaakseen. Sen jälkeen kun rouva M. oli saanut yhteyden Bruno Gröningin oppiin, sairauden oireet hävisivät säännöllisesti parantavaa voimaa vastaanottamalla. Vaikuttavaa on vajaan kuuden vuoden tarkkailuaika. Sairaus ei ole enää uusiutunut. Lääkärin näkökulmasta on myös se tosiasia erittäin mielenkiintoinen, että parantuminen ei ole nähtävissä vain kehossa, vaan se näkyy myös laboratoriotutkimuksissa. (CRP, reumafaktori, lasko)

Äkillisestä kuulonlaskusta aiheutuneen huonokuuloisuuden parantuminen

Jürgen B. H:sta:

Huonokuuloisuus ennen kaikkea vasemmassa korvassa vei herra B:n korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin luo. Kuulokäyrällä voitiin vahvistaa selvä kuulonmenetys . Lääkäri kehotti herra B:tä hankkimaan välttämättä kuulolaitteen. Sitä ratkaisua herra B. ei kuitenkaan halunnut heti tehdä. Tuttavalta hän sai tietää henkisen parantumisen mahdollisuudesta Bruno Gröningin ystäväpiirissä. Sinne hän meni elokuussa 1991. Hän on ottanut siitä lähtien säännöllisesti parantavaa voimaa itseensä Bruno Gröningin opin mukaisesti. Jo kolmen kuukauden kuluttua hän parantui. Hän kykeni yhtäkkiä täysin odottamatta kuulemaan myös hiljaista ääntä. Kahden riippumattoman korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin jälkitarkastuksessa vahvistui vaikuttavasti 56-vuotiaan miehen takaisin palannut kuulo. Parantuminen on ollut pysyvää (seurantaaika tähän mennessä 8 vuotta). Kuulonmenetystä ei ole enää ilmaantunut. Mainitsemisen arvoista on tässä tapauksessa erityisesti se, että parantuminen voidaan tehdä havainnolliseksi kuulokäyrän avulla.

Laskimoiden vaikean vajaatoiminnan parantuminen

Margarete M. A:sta:

Rouva M. kärsi vuosia suonikohjuista molemmissa jaloissa. Jalat olivat usein turvonneet ja tekivät kipeää, kun rouva M. oli seisonut vain vähän aikaa. Tukisukkahousut toivat lievitystä,
mutta ne eivät kyenneet estämään sairauden etenemistä. Bruno Gröningin oppiin tutustumisen jälkeen hävisi laskimoiden heikkous lyhyen ajan sisällä. Rouva M. ei tarvitse enää tukisukkia, hän kykenee seisomaan pitkän aikaa ilman kipuja, eivätkä jalat enää turpoa. Dopplerkaikukuvauksella tehdyssä jalkojen laskimoiden (laskimot ovat verisuonia) jälkitarkastuksessa dokumentoituu parantuminen vaikuttavasti. Verisuonten sidekudoksen heikkoudesta johtunutta laajentumista ei voitu lääkärintarkastuksessa enää todistaa. Vaurio, joka on lääketieteen näkökulmasta parantumaton, on todistettavasti hävinnyt.