Bruno Gröningin opin syventäminen

"Tämä minun oppini on todellinen elämänviisaus, jonka mukaan jo monet ystävistäni elävät ja joilla on ollut siinä menestystä. Tämän opin vastaanottamisen kautta tapahtui heissä täydellinen muutos, joka johti monissa tapauksissa jopa terveyd ellisiin tuloksiin"

Bruno Gröning ei muotoillut oppiaan koskaan kirjallisesti. Hän ei halunnut saada aikaiseksi uutta filosofiaa tai ideologiaa. Hänen pyrkimyksillään oli vain yksi päämäärä: auttaa kärsiviä. Heille hän antoi mukaan uskonopin, joka ei perustunut intellektuaalisiin tai tieteellisiin pohdintoihin, vaan oli lähtöisin henkisten lainalaisuuksien intuitiivisesta tuntemisesta. Se, joka paneutuu siihen lähemmin, löytää ennen aavistamattoman kokonaisuuden ja ymmärtää, että se ulottuu kauas parantumisen yläpuolelle. Hän kehotti ihmisiä uskomaan hyvään ja toteuttamaan sitä teoissa. Kristillinen lähimmäisenrakkauden käsky muodostaa hänen oppinsa ytimen.

Sairauksien syy

Monet ihmiset elävät tänään siinä uskossa, että sairaus on jotakin sattumanvaraista, jotakin, joka ilmestyy yhtäkkiä ja käy tyhjästä ihmisen kimppuun. Sen sijaan Bruno Gröning sanoi:

"Mitä kauemmas ihminen etääntyy Jumalasta, tietoisesti tai tietämättään, sitä vähemmän hänen kehossaan on elämää, siinä oli tuskin niin paljon elämää, että elimet voisivat reagoida ihmisen itsensä määräyksiin. Hän ei voinut elää enää täysin voimin. Hän on eksynyt tältä voimanlähteeltä. Hän on loppujen lopuksi kadottanut yhteyden suureen, jumalalliseen voimanlähteeseen. Hän ei ole voinut enää ottaa itseensä Jumalan voimaa. Ja niin hän, hänen kehonsa, ränsistyi."

Sitä, miten ihminen voi saada terveyden takaisin, kuvaili Bruno Gröning seuraavasti:

"Jumala on luonut ihmisen kauniiksi, hyväksi ja terveeksi. Sellaisen Hän haluaa ihmisen olevan. Alun perin ihmiset olivat täysin yhtyneinä Jumalaan. Oli vain rakkautta, harmoniaa ja terveyttä, kaikki oli yhtä. Mutta kun ensimmäinen ihminen kuunteli ääntä, pahaa, joka puhui tämän ykseyden ulkopuolelta, ja kun ihminen teki sen, mitä ääni kehotti, katkesi tämä yhteys, ja siitä lähtien seisoo Jumala tässä ja ihminen tuolla. Ihmisen ja Jumalan väliin syntyi suuri kuilu. Välissä ei ole yhteyttä. Ihminen, pelkästään itsensä varassa, voi olla kuinka uskovainen tahansa ja rukoilla, paha käy elämässä hänen kimppuunsa ja vetää hänet syvyyteen. Te olette tulleet elämänne tiellä sinne asti, alas. Koette epäonnea, kipuja, parantumattomia sairauksia. Sanon Teille: Älkää menkö enää syvemmälle, vaan minä kehotan Teitä suureen käännökseen! Tulkaa ylös, ja minä rakennan kuilun yli sillan! Lähtekää kärsimyksen tieltä jumalalliselle tielle! Tällä tiellä ei ole epäonnea, ei kipuja, ei parantumatonta, siellä on kaikki hyvin. Tämä tie johtaa takaisin Jumalan luokse!"

Suuri kääntyminen

Yhä uudelleen Bruno Gröning kehotti ihmisiä "suureen kääntymiseen". Hän kehotti heitä muuttamaan uskon hyvään teoiksi ja jättämään huonot tottumukset.

Ensisijaisesti hän kehotti ihmisiä olemaan ajattelematta sairautta. Hän korosti aina sitä, että sairaus tulee pahalta ja on pahaa. Sen pohdiskelu tarkoittaa pahalle antautumista. Se estää parantumisprosessin ja voi tehdä sen jopa mahdottomaksi.

"Se, joka askartelee sairauden parissa, pitää siitä kiinni ja sulkee tien jumalalliselta voimalta."

Ihmisen pitää irtaantua sairaudesta, ei pitää sitä omaisuutenaan, vaan nähdä siinä paha.

"Sairaus ei kuulu ihmiseen!"

Bruno Gröning tarjoutui ottamaan ihmisiltä sairauden pois.

"Antakaa minulle sairautenne ja huolenne! Ette selviydy niistä yksin. Minä kannan ne puolestanne. Mutta antakaa ne minulle vapaaehtoisesti, varastamaan en rupea!"

"Kun irrottaudutte sairaudesta, niin että voin ottaa sen Teiltä pois, on kaikki hyvin. Jos pidätte siitä kiinni, en minäkään saa tehdä mitään. Seitsemäs käsky kieltää sen: "Älä varasta!" Jos ottaisin ihmiseltä väkivalloin sairauden pois, tekisin syntiä. En saa varastaa! Se, joka rakastaa sairauttaan, pitää siitä kiinni. Siltä, joka kykenee unohtamaan sairauden, otan sen. Hänen pitää päästää se menemään, ei vain ajatuksissa, vaan myös teoissa. Teidän täytyy uskoa sanojani! En halua vaikuttaa Teihin. Kun päästätte sairauden menemään, otan Teiltä kaikki vaivat pois!"

Miten tärkeänä Bruno Gröning piti ihmisen sisäistä kääntymistä, selviää seuraavasta Kurt Tramplerin kirjoittaman kirjan "Suuri kääntyminen" otteesta:

"Myös henkilökohtaisissa keskusteluissa kuulin Gröningiltä usein ratkaisevan toteamuksen, että hän on Jumalalle vastuussa siitä, että vain niissä sairaissa, joilla on ainakin hyvää tahtoa elää jumalallisen lain mukaisesti, tapahtuu parantuminen ’puhtaasti jumalallisen voiman avulla’, ja hänen pitää sulkea pois ne, jotka eivät ole valmiita irrottautumaan pahasta."

Hän sanoi: "Kykenisin saamaan aikaiseksi myös joukkoparantumisen. Voisin sanoa: Yhden kaupungin tai maan kaikki sairaat tulevat terveiksi! Mutta eikö sillä hävittäisi enemmän kuin voitettaisi? Olisivatko pahat ihmiset sairaiden joukossa valmiita kääntymiseen? Eivätkö he vain käyttäisi takaisin saamaansa terveyttä väärin? Ei! Ensin ihmisen täytyy saada itsessään aikaan sisäinen kääntyminen, ensin hänen täytyy olla valmis repäisemään itsestään pirullisuuden ulos ja löytämään tie Jumalan luo. Vasta sitten hän on parantamisen arvoinen."

Seuraavat Bruno Gröningin sanat selventävät tämän sanoman ja selittävät sairauden syntymisen:

"Miten on ylipäänsä päässyt tapahtumaan, että ihminen on sairastunut? Alkuperäinen ihminen ei ollut sairas. Ihmiset ovat tulleet huonoiksi, aina huonommiksi sukupolvi sukupolvelta. Pahuus on levinnyt niin laajalti, että pian elämä ei enää ole mahdollista. Jopa perheissä riitaa ja eripuraisuutta, kansojen kesken enemmän sotia kuin rauhaa! Huolet toivat ihmiskunnalle psyykkistä kärsimystä. Ne ovat juurtuneet jo niin syvälle, että ihmisten täytyi tulla sairaiksi. Toinen rasittaa psyykkisesti toistaan. Ihmiset ovat kasvaneet kieroon. He ovat etääntyneet luonnollisesta. Monet ovat kadottaneet uskon Jumalaan. Mutta se, joka eksyy jumalalliselta tieltä, menettää myös terveytensä."

Jos ihminen haluaa saada terveytensä takaisin Bruno Gröningin avulla, hänen täytyy olla valmis jättämään "pahuus". Hänen täytyy kääntää selkänsä pahalle, sairaudelle, hänen täytyy irrottautua siitä, ei ajatella enää "minun astmaani, minun reumatismiani jne."

Se ei ole aina helppoa. Se vaatii sisäistä muutosta. Ihmisen täytyy muuttaa perusteellisesti ajattelunsa. Hänen ei pidä uskoa sairauteen kuten tavallista, vaan terveyteen. Hänen pitää ottaa vastaan usko siihen, että parantumattomistakin sairauksista voi parantua.

Mitä Bruno Gröning oikein odotti avunetsijöiltä! Eikö looginen ajattelu kieltäydykin ottamasta sellaista kehotusta tosissaan? Miten voisivat reumatismin aiheuttamat nivelten epämuodostumat tulla jälleen kuntoon, halvaantuneet jäsenet taas toimintakykyisiksi? Miten voisi olla mahdollista antaa sairaudet Bruno Gröningille, vaikka hän ei hoida millään tavalla, vaikka hänelle ei kuvailla edes sairautta? Eikö se olekin jokaista asiallisesti ajattelevaa ihmistä loukkaavaa?

Bruno Gröning odottaa ihmisiltä todellakin suurta kääntymistä. Sehän merkitsee sitä, että kaikki tieteellinen, järkiperäinen ajattelu työnnetään sivuun ja otetaan vastaan usko johonkin korkeampaan. Hänen oppinsa perustuu aivan toisenlaisiin periaatteisiin kuin tänään tavallinen, materialistisesta hengestä syntynyt järkiperäinen ajattelu. Siksi hän sanoi usein:

"Järjellä minua ei varmasti voi ymmärtää."

Parantava virta

Bruno Gröning nimitti itseään henkisen voiman välittäjäksi, voiman, joka tulee suoraan Jumalalta ja saa aikaan parannuksen. Tätä jumalallista voimaa hän nimitti "parantavaksi virraksi".

Parantavan virran olemusta selvittämään hän käytti hyväkseen kuvaa. Hän vertasi Jumalaa sähkölaitokseen, ihmistä hehkulamppuun. Lamppu voi täyttää tarkoituksensa vain silloin, kun virta voimalaitoksesta saavuttaa sen. Samoin voi ihminen elää vain silloin jumalallisessa järjestyksessä, kun Jumalan voima ruokkii häntä. Itsellään Gröning kertoi olevan "transformaattorin" tehtävän. Hän muuttaa äärettömän korkeat jumalalliset energiat sellaiseen muotoon, että jokainen ihminen saa vain niin paljon kuin pystyy ottamaan vastaan. Gröningin kyky ottaa voimaa vastaan oli rajaton. Niin oli mahdollista esim. Rosenheimin Traberhofissa, että tuhannet ihmiset tunsivat samanaikaisesti parantavan voiman ja tapahtui suuria joukkoparantumisia.

Bruno Gröning selitti, että alkutilassa vallitsi välitön yhteys "voimalaitos" Jumalan ja "vastaanottajan", ihmisen, välillä. Ihmiset elivät maan päällä Jumalan lapsina täydellisessä yhteydessä isäänsä. Mutta sillä hetkellä, kun he kääntyivät poispäin Jumalasta, he putosivat pois jumalallisesta järjestyksestä ja antoivat itsensä alttiiksi hädälle ja kurjuudelle. Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä katkesi. Aikaa myöten syntyi yhä syvenevä kuilu, jonka yli ihmiset eivät enää yksinään päässeet.

"Ja koska ihminen ei päässyt enää koskaan todelliselle, jumalalliselle tielle, koska sinne johtava silta oli räjäytetty ja ihminen oli sullottu yhteen kasaan, ja hän harhaili ympäriinsä. Olen rakentanut sillan tälle todelliselle, jumalalliselle tielle, olen pystyttänyt sen uudelleen. Ja kun käytätte tätä siltaa, kun kuljette sen yli, tulette sille tielle, jumalalliselle tielle, missä Teilläkin on yhteys suureen, ainoaan, jumalalliseen koneistoon, missä saatte todellista, aitoa, oikeaa, jumalallista elämänvirtaa voidaksenne viettää hyvää elämää, ennen kaikkea terveenä."

"Ja se, joka kulkee tämän sillan yli ja jatkaa matkaansa todellisella, jumalallisella tiellä, saa aivan erilaisen tunteen. Hän on hämmästynyt kaikesta siitä, mitä hän kohtaa, mitä hän ei ollut päässyt vielä tuntemaan. Siellä vasta saatte todellakin yhteyden suureen jumalalliseen toimintaan."

Joka noudattaa Bruno Gröningin oppia ja avautuu jumalalliselle voimalle, tuntee parantavan virran omassa kehossaan. Häneen tulee aivan uusi elämän tunto: kivut, huolet ja hätä poistuvat, terveys, harmonia ja ilo saavat hänessä tilaa. Ihminen alkaa kokea, että Jumala ei istu jossakin tähtien yläpuolella armottomana tuomarina, vaan että hän on ihmisten luona rakastavana Isänä, joka haluaa auttaa heitä. Kuilu on ylitetty. Ihminen kokee taas alkutilan.

Virittäytyminen

Mutta miten ihminen voi ottaa itseensä parantavan virran, miten avautua jumalalliselle voimalle? Bruno Gröning suositteli avunetsijöille seuraavaa asentoa: Käsivarsia ja jalkoja ei ristitä ja kädet asetetaan kämmenet avoimina ylöspäin reisien päälle. Tämän ulkoisen asennon rinnalla on tärkeää sulkea pois kaikki häiritsevät ajatukset ja keskittyä kokonaan siihen, mitä kehossa tapahtuu. Edellytyksenä on avoin, uskova henkinen asenne. Tällä tavalla voi ihminen avautua parantavan voiman virtaamiselle. Bruno Gröning sanoi:

"Jumala antaa meille kaiken hyvän, meidän täytyy vain ottaa itsellemme kaikki se, mitä Hän meille lähettää. Siis, tehkää se!"

Hän selitti, miksi kehon asento on niin tärkeä:

"Ne, joilla on vapaasti liikkuva keho, jännittävät sen mielellään usein. Sekin on mahti, tottumuksen mahti. Polvi toisen päälle, ristissä: varmasti siten voi joskus roikkua, viedä kehonsa kippuraan, mutta ei silloin, kun halutaan ottaa vastaan hyvä, jumalallinen. Silloin täytyy olla vapaa, kädet avoimina, täytyy istua tai seistä kädet tyhjinä!"

Kurt Trampler kirjoitti kirjassaan "Suuri kääntyminen":

"Tärkeää […] on sisäisen valmistautumisen ohessa myös ensisilmäyksellä pieni, mutta kuitenkin hyvin olennainen ulkonainen seikka. Pitää istua selkä vapaana eikä asettaa jalkoja eikä käsiä päällekkäin. Käsien koskettaminen toisiinsa saa Gröningin mukaan aikaan oikosulun ylävartalon elämänvirrassa. Jalkojen koskettaminen toisiinsa tai jalkojen ristiminen johtaa samanlaiseen vahinkoon kehon alaosassa. Joka tekee sellaisia virheitä aina totuttuun tapaan, voi pidemmän päälle jopa vetää puoleensa hyvin epämiellyttäviä sairauksia."

Tietoista voiman vastaanottamista Gröning nimitti "virittäytymiseksi". Ihminen "virittäytyy" parantavan virran vastaanottamiselle. Missä ja milloin se tapahtuu, ei ole ratkaisevaa. Tärkeää on vain, että ihminen on rauhallinen, sulkee kaikki häiritsevät ajatukset pois ja tarkkailee huolellisesti, mitä kehossa tapahtuu. Bruno Gröning kysyi kuulijoilta aina uudelleen, mitä he tuntevat.

"Teidän on virittäydyttävä vain ottamaan täällä todella jumalallinen lähetys vastaan, paremmin sanottuna: saamaan se. Miten Te tämän lähetyksen saatte, sen Te toteatte itse. Mutta minun täytyy sanoa aina uudelleen, että se tapahtuu vasta sitten, kun annatte kehollenne todella huomiota, kun otatte vaarin, mitä siinä tapahtuu, paljon vähemmän, mitä sen ympärillä tapahtuu, vain, mitä siinä tapahtuu, Teidän omassa kehossanne."

Jokainen ihminen voi tuntea parantavan virran omassa kehossaan. Joku tuntee kihelmöintiä, joku toinen kylmiä ja kuumia väristyksiä. Kolmannen täytyy liikuttaa käsivarsiaan ja jalkojaan, neljännen ravistella itseään. Parantava virta saa ihmisissä aikaan erilaisia reaktioita.

Säätely

Jotkut saavat parantavaa virtaa vastaanottaessaan kipuja. Tätä ilmiötä Bruno Gröning nimitti "säätelyksi". Se on kehossa alkavan muutoksen merkki. Säätelykivut eivät ole verrattavissa kipuihin, joita esiintyy sairauden yhteydessä. Parantava virta aiheuttaa ne. Ne merkitsevät sairastuneiden elinten puhdistumista. Kurt Trampler kirjoittaa siitä:

"Myös säätelykipu hämmentää usein avunetsijöitä. Säätelykivun täytyy tulla." Usein ihmiset pelkäävät säätelykivun tullessa, että sairaus on uusiutunut. He pelkäsivät ja sanoivat:

Se on vielä pahempaa, mennään lääkäriin. Siihen Bruno Gröning:

’Siksi huomautan , että kestäkää säätelykipu, kun se tulee. Mitään kauheaa ei tapahdu, vaan tapahtuu ihmisen tervehtyminen.’"

Säätely saattaa olla hyvinkin erilaista. Kipu saattaa muistuttaa sairauden aikaista kipua, se voi olla joskus voimakkaampaakin. Se saattaa ilmaista itsensä aivan toisella tavalla. Se on kerta kerralta erilaista, koska jokaisen ihmisen keho reagoi henkilökohtaisesti parantavaan voimaan.

Säätelykivulta ihminen ei voi välttyä. Se on osa puhdistumisprosessia, jonka aikana sairauden saasta poistetaan henkistä tietä kehosta.

Bruno Gröning käytti säätelyilmiötä selittämään esimerkkiä likaisesta maitokannusta. Hän kysyi, mitä täytyi tehdä, jos hapan, haiseva maito pitäisi vaihtaa kannussa tuoreeseen. Vastaus on itsestään selvä: Ensin täytyy kaataa pahentunut maito pois, sitten kannu täytyy puhdistaa. Aivan vastaavasti on ihmisen laita, vertauskuvallisesti. Jos tarkastellaan kehoa kannuna, sairautta pahentuneena ja terveyttä tuoreena maitona, täytyy ihmisen ensin irrottautua ajatuksissa sairaudesta, kaataa pahentunut maito pois. Sen jälkeen keho puhdistetaan sairauden "saastasta". Se tarkoittaa säätelyä. Vasta puhdistettuun astiaan voidaan kaataa tuore maito, terveys astuu sisälle ihmiseen.

Eräässä toisessa kuvassa Gröning vertasi ihmistä hedelmäkulhoon:

"Ottakaa kulho, joka on minun puolestani täynnä vaikka hedelmiä, jotka ovat monen päivän vanhoja, eikä kukaan ole niistä huolehtinut, ei tiennyt mitä tehdä niille, ja ne ovat pilaantuneet. Ette voi enää syödä näitä hedelmiä. Jos nyt joku haluaa antaa teille uusia, tuoreita hedelmiä, olisi hyvin tyhmää laittaa uudet, terveet hedelmät näiden pilaantuneiden päälle, sillä hyvät tulisivat pian samaan tilaan kuin huonot. Jos haluatte saada tuoreita hedelmiä, täytyy Teidän toki heittää ensin pois pilaantuneet hedelmät, joita ei voi enää syödä. Eikä se yksin riitä. Teidän täytyy puhdistaa hedelmäkulho voidaksenne ottaa vastaan terveet hedelmät. Verratkaa kulhoa kehoonne ja hedelmiä sairaisiin elimiinne, ja tervettä hedelmää Te toivotte itsellenne, mutta se on mahdotonta, jos ette heitä huonoa pois. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, jos askartelette sairautenne parissa."

Vapaa tahto

Kun kipuja ilmaantuu, ei ole aina helppo uskoa säätelyyn. Monet ihmiset tulevat epävarmoiksi: "Onko tämä säätelyä vai sairauden oireita?" Alkaa sisäinen kamppailu, kamppailu uskosta. Siinä ratkaistaan, parantuuko ihminen tai kuinka kauan parantumisprosessi kestää. Riippuu siitä, kumpiin ihminen enemmän uskoo, ajatuksiin sairaudesta vai ajatuksiin terveydestä. Jos hän uskoo edelleen sairauteen, tulee hän pitämään sen, mutta jos hän kamppailee terveyteen uskomisen puolesta, tulee parantuminen toteutumaan. Ihminen päättää itse.

Tämä on tärkeä kohta Bruno Gröningin opissa. Aina uudelleen hän tähdensi sitä, että ihmisellä on koskematon, vapaa tahto, suurin lahja, jonka Jumala voi elolliselle olennolle antaa. Hän kohottaa ihmisen suunnatun olennon tasolta vapaan lapsen tasolle, lapsen, joka ei seuraa isän käskyjä pakosta vaan vapaaehtoisesti. Mutta Jumala tekee ihmiselle myös mahdolliseksi rikkoa Hänen lakejaan.

Bruno Gröning kunnioitti ihmisen vapaata tahtoa hyvin suuresti. Siksi hän voi auttaa vain sitä, joka antaa auttaa itseään, joka on valmis luopumaan sairaudesta. Hän saa ottaa ihmiseltä vain sen pois, minkä tämä antaa hänelle omasta vapaasta tahdostaan. Joka istuu sairautensa päällä, ajattelee sitä jatkuvasti ja puhuu siitä, odottaa turhaan parantumista. Näin Bruno Gröning sanoi:

"Saan auttaa ihmistä löytämään tien hyvään, mutta en saa päättää hänen puolestaan, vielä vähemmän saan pakottaa häntä hyvään. Jokaisen täytyy löytää itse tiensä."

Hyvä ja paha

Jos ihmisellä on vapaasta tahdosta päätöksen mahdollisuus, syntyy kysymys: Minkälaisten vaihtoehtojen välillä hän voi valita? Siihen sanoi Bruno Gröning:

"Ystävät, älkää olko tunnistamatta älkääkä unohtako, että ihminen elää hyvän ja pahan välissä. Niiden välissä hän elää, siellä hyvä, tuolla paha, siinä välissä ihminen, hän itse päättää."

Ihminen valitsee. Hän voi tehdä hyvää tai pahaa. Hän voi auttaa, jos joku hänen lähimmäisistään on hädässä. Hän voi mennä välinpitämättömästi tämän ohitse tai jopa käyttää toisen hätää hyväkseen. Hän voi tehdä, mitä haluaa.

Ihminen seisoo elämässään aina, tietoisesti tai tietämättään, tienristeyksissä, joissa hänen täytyy valita hyvä tai paha polku. Kysymys on enimmäkseen jokapäiväisistä asioista, jotka määräävät kohtalon kulun.

Miten esim. on, jos rikkoo kiukusta välit ystävään, joka on sanonut jotakin rehellisesti, sanoo itsensä irti työpaikasta kiukusta esimieheen tai hylkää loukatusta ylpeydestä ainutlaatuisen tarjouksen? Miten usein ne ovatkaan spontaaneja valintoja, joita kadutaan myöhemmin, mutta joita ei voi enää perua. Pienen pieni hetki voi määrätä koko myöhemmän elämän kulun, hyvään tai pahaan suuntaan.

Mutta miten tähän tullaan? Mitä piilee käsitteiden "hyvä" ja "paha" takana? Eikö koko elämä ole pelkän sattuman tulosta, sattuman, jonka armoille ihminen avuttomana joutuu?

Hyvä, niin Bruno Gröning selitti, tulee Jumalalta, paha Hänen vastustajaltaan, saatanalta! Se on todellakin olemassa, ja sen päämääränä on kaiken hyvän, jumalallisen tuhoaminen. Bruno Gröning sanoi:

"Kuka sen tekee, kuka tekee kaikkensa tuhotakseen hyvän, jumalallisen? Mistä sairaus tulee, kaiken sen sairaus, mikä maapallolla kasvaa? Ottakaa mitä tahansa, jokin hedelmä tai joku muu elävä olento, saatana yrittää aina uudelleen ja vieläkin tuhota kaiken. Hän on jo päässyt niin pitkälle, että nakertaa ihmistäkin."

"Saatana, joka on olemassa tällä maapallolla, on tehnyt kaikkensa tuhotakseen hyvän, jumalallisen."

"Missä Jumala, siellä rakkaus, missä saatana, siellä sodat."

Henkisesti seisovat molemmat voimat toisiaan vastapäätä: Jumala itse elämänä ja saatana, joka haluaa tuhota sen. Heidän rinnallaan on joukoittain henkiolentoja, ja taistelu on mitä kovinta.

Molemmilla puolilla on äärettömästi energiaa. Niiden olemusta Bruno Gröning kuvaa yksinkertaisin sanoin:

"Jumalallinen voima on rakentavaa ja paha, pirullinen, saatanallinen on hajottavaa."

Ihminen voi ottaa molempia voimia vastaan ja antaa vaikuttaa itsessään, sekä kehossa että myös sielussa. Toinen vaikuttaa vahvistavasti ja rakentavasti, toinen heikentävästi ja hajottavasti. Positiivinen voima kätkee sisälleen terveyden, negatiivinen voima sairauden.

Bruno Gröning sanoi, että sairaus tulee pahalta eikä ole, kuten usein väitetään, Jumalan rangaistus. Sellaisia ajatuksia hän nimitti valheiksi ja torjui ne ehdottomasti. Jumala ei koskaan rankaise! Sairaus on väärien ajatusten ja tekojen seuraus. Kun syy on poistettu, häviää myös vaikutus, ja se on Jumalan tahto.

"Sairaus ei ole, kuten ihmiset luulevat, Jumalan rangaistus. Se on verrattavissa lapsen lähtöön lapsuudenkodistaan. Silloin eivät vanhemmat voi enää pitää käsiään lapsensa päällä, he eivät voi enää suojella lasta. Niin mekin olemme lähteneet Isämme luota. Emme saa unohtaa, että olemme yksinomaan Jumalan lapsia. Vain Hän kykenee auttamaan meitä! Ja hän auttaa meitä, kun olemme taas löytäneet tien Hänen luokseen."

Ajatukset ovat voimia

Bruno Gröning kehotti usein kuulijoitaan tarkastamaan ajatukset ja ottamaan vain hyvät vastaan. Jumala ja saatana eivät ole vain voiman-, vaan myös ajatusten lähteitä. He lähettävät jatkuvasti ajatuksia: Jumala hyviä, saatana pahoja. Ihminen ei voi saada itse ajatuksia aikaiseksi, sanoo Bruno Gröning, vaan hänellä on vain kyky ottaa niitä vastaan.

"On hyvin tärkeää, minkälaisia ajatuksia ihminen ottaa vastaan, sillä ajatukset ovat voimia. Jos ihminen haluaa hyvää, niin Jumala auttaa häntä, jos hän haluaa pahaa, niin häntä auttaa saatana."

Ihminen ei ole tahdottomasti kaiken armoilla, mitä hänen mieleensä tulee. Hän päättää itse, mitä ajatuksia hän sietää ja mitä ei. Valinta hänen pitäisi kuitenkin tehdä huolellisesti, ei pintapuolisesti. Jokaisen ajatuksen takana on voima: positiivinen ajatus vahvistaa, negatiivinen ajatus heikentää. Ilahduttava uutinen saa siivet kasvamaan, surullinen lannistaa. Ajatukset ovat henkisiä voimia. Niillä on suuri valta, josta nykyajan ihmisellä on tuskin aavistustakaan. Rakkauden synnyttämä ajatus voi johtaa ihmisen antamaan elämänsä jonkun toisen puolesta. Mutta vihasta syntynyt ajatus voi saada hänet surmaamaan toisen ihmisen.

"Varokaa jokaista pahaa ajatusta!"

"Se Teidän täytyisi tähän mennessä jo tiedostaa, että jos otatte yhdenkään pahan ajatuksen vastaan, olette joutuneet aina uudelleen toteamaan, että Teihin on tunkeutunut lisää pahoja ajatuksia ja olette sen jälkeen myös puhuneet pahaa. Siis, kaiken, minkä otatte sisimpäänne, Teidän täytyy tuoda taas ulos."

"Kun otatte yhdenkin pahan ajatuksen vastaan, Teistä tulee pahan palvelijoita, Teistä tulee todellakin saatanan palvelijoita! Se antakaa sanoa itsellenne!"

Mitä ihminen sitten voi tehdä masentavia, epätoivoisia ajatuksia, pelon ajatuksia tai pakonomaisia ajatuksia vastaan, miten hän voi puolustautua niitä vastaan? Ne ilmestyvät yhtäkkiä kuin tyhjästä, syöksyvät kimppuun ja tahtovat vaikuttaa ihmisen mielialaan. Mitä hänen pitää tehdä?

Saatana haluaa johtaa ihmisen negatiivisilla ajatuksilla, minkälaisilla tahansa, harhaan, viedä hänet pois jumalalliselta tieltä. Se haluaa, että ihminen pelkää, kiukustuu, epäilee hyvää ja rikkoo Jumalan käskyjä. Sen saavuttaakseen uskottelee saatana ihmiselle tämän olevan pahojen ajatusten ja tunteiden pelinappula, avuttomana niiden armoilla. Mutta se on pelkkää valhetta ja petosta.

Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän voi itse päättää ajatuksistaan, puheistaan ja teoistaan. Jos paha ajatus tulee hänen sisäisten silmiensä eteen, hän voi torjua sen rauhallisesti, mutta varmasti. Jos hän pysyy järkkymättömänä, täytyy pahan väistyä eikä se saa ihmisestä otetta. Ihminen itse päättää kohtalostaan vapaalla tahdollaan.

"Ihminen toimii oman tahtonsa mukaisesti. Millainen tahto, sellainen ajatus. Ajatus vie ihmisen tekoihin."

Yksinkertaisella esimerkillä Bruno Gröning osoitti, miten suuri merkitys ajatuksilla on. Taloa rakennettaessa on tahto tai toivomus talon rakentamiseen ensimmäinen sysäys. Sen jälkeen ajatus tulee aina konkreettisemmaksi, kunnes tehdään tarkka suunnitelma. Siihen

asti rakennus on olemassa vain tulevan rakentajan mielikuvituksessa. Varsinainen talon rakentaminen on vasta viimeinen askel pitkällä tiellä, jota edeltävät lukuisat pohdiskelut ja valmistelut.

Samoin on parantumisen laita. Ensin täytyy olla olemassa tahto parantua, sitten täytyy tapahtua ajatuksissa irrottautuminen sairaudesta ja terveyteen uskomisen vastaanottaminen. Viimeinen askel on vasta kehossa tapahtuva parantuminen. Se tosin ei ole ihmisen tekemä, vaan Jumalan armotyö. Ihminen voi vain saada sen, ei ansaita.

Ihminen on henki

Bruno Gröning valisti kuulijoitaan ihmisen todellisesta olemuksesta:

"Keitä Te olette?" hän kysyi. Kukaan kuulijoista ei osannut antaa muuta vastausta kuin mainita nimensä. Mutta sitä vastausta Bruno Gröning ei hyväksynyt. "Oletteko Te kehonne?" hän jatkoi kysymistä. Tähän kysymykseen vastasimme me ystävät änkyttäen "kyllä", koska meille ei juolahtanut muuta mieleen. Sitä seurasi hänen kategorinen vastauksensa: "Ette ole". Hän kysyi itsepintaisesti: "Keitä Te todella olette?" Vaikenimme ja hän selitti, että olemme olleet jo aikojen alusta henki, emme keho. Olemme saaneet kehomme Jumalalta vain lainaksi maanpäällistä elämäämme varten. Saamme sen syntyessämme ja meidän on luovutettava se takaisin maahan kotiin lähtiessämme. Sielumme yhdistää hengen ja kehon. Se ottaa hyvät ja huonot kokemukset täältä mukaan tuonpuoleiseen. Sielu on jumalallisen kipinän kantaja, joka tekee mahdolliseksi yhteyden Jumalaan siinä silmänräpäyksessä, kun ihminen avautuu uskossa. Mutta jos sielu sulkeutuu epäuskossa, on yhteys Jumalaan poikki.

Keho siis ei ole olennaisinta ihmisessä, se on vain hengen ja sielun maallinen kotelo. Kun keho kuolee, ei näin ollen kaikki ole lopussa, kuten tänään monet ihmiset luulevat, vaan elämä jatkuu. Se ei ole kehosta riippuvainen.

Ihminen on henki. Hänen kehonsa on lahja, jonka Jumala on antanut työkaluna ihmisen käyttöön maanpäällisen elämän ajaksi. Ihmisen todellinen tarkoitus on käyttää kehoa hyvään ja muuttaa sen avulla hyvät ajatukset teoiksi. Mutta vapaan tahtonsa ansioista ihmisellä on myös mahdollisuus käyttää sitä väärin, käyttää sitä pahaan, varastamiseen, tappamiseen, tuhoamiseen. Ihmisen teoista voidaan lukea, keneen hän on yhteydessä, kenen palveluksessa hän on: Jumalan palveluksessa vai saatanan. Se ei tarkoita, että ihminen on sellaisenaan hyvä tai paha, vaan:

"Ihminen on ja tulee olemaan jumalallinen, ei koskaan pirullinen, hän ei ole koskaan saatanallinen, koskaan ihminen ei ole paha. Häneen voi vain paha tarttua, jos hän jättää Jumalan, jos hän laiminlyö itsensä. Paha tarttuu häneen, ja hänen täytyy palvella sitä. Ihminen ei ole se, joka tekee pahaa, se on paha itse. Pahalta meillä ei ole mitään hyvää odotettavissa! Mutta samoin ei Jumalalta mitään pahaa!"

"Jos hän (ihminen) on heikko, hän joutuu pahan valtaan, hän putoaa alaspäin, silloin hän ei voi kulkea sitä tietä, joka vie ylöspäin. Häneltä puuttuu voimaa, hän putoaa alas, putoaa pahan käsivarsille ja on silloin pahan kynsissä. Jos apuun ei tule pelastavaa, auttavaa kättä ja repäise häntä sieltä pois, on hänet menetetty pitkäksi aikaa. Hänen täytyy silloin palvella pahaa."

Jokaisen ihmisen velvollisuus on pitää kehonsa kunnossa. Mutta jokainen negatiivinen ajatus, jokainen paha sana ja jokainen paha teko vaikuttavat kehoon vahingoittavasti. Kun henki ei ole yhteydessä Jumalaan ja antautuu negatiiviselle voimalle, se voi johtaa kehon sairastumiseen.

Mutta kun sielu avautuu taas jumalallisen voiman virtaamiselle ja yhtyy henkeen, seuraa siitä kehon tervehtyminen. Tästä syystä on oma henkinen asenne niin ratkaisevaa. Koskaan parantumista ei saa luvata. Riippuu aina ihmisestä itsestään, miten hän avautuu hyvälle ja ottaa sisimpäänsä Bruno Gröningin opin. Kehon hoidolla voidaan kamppailla vain sairauden vaikutusta vastaan, mutta ei poistaa syytä. Sen voi tehdä vain ihminen itse tekemällä "suuren käännöksen"

Jumala on suurin lääkäri

Todella parantaa voi vain Jumala, ei ihminen. Jumala on suurin lääkäri. Hänelle ei ole olemassa parantumatonta, ei mahdotonta. Bruno Gröning sanoi aina uudelleen:

"Usko ja luota, jumalallinen voima parantaa!"

Bruno Gröning odottaa avunetsijältä vain valmiutta luottaa häneen ja ottaa vastaan usko Jumalaan, Jumalan parantavaan voimaan ja omaan tervehtymiseensä. Kun ihminen täyttää nämä ehdot, voi Bruno Gröning auttaa. Vaikka ihmisen usko olisikin vielä heikko, hän tarjoaa apuaan:

"Jos ette tänään vielä kykene uskomaan, haluan tehdä sen puolestanne, kunnes Te todella uskotte. Ja jos ette kykene tänään vielä pyytämään ettekä rukoilemaan, haluan tehdä vielä senkin puolestanne."

Näin ollen voi jokaisen ihmisen osaksi tulla Jumalan apu Bruno Gröningin kautta. Ketään ei suljeta pois. Kaikkien pitää saada apua. Kaikkien pitää kokea parannus. Ihmisten pitää kokea, että Jumala ei ole rankaiseva tuomari vaan rakastava Isä. Kaikki ihmiset ovat hänen lapsiaan, ja Hän on heidän ystävänsä ja vapauttajansa.

Bruno Gröningin avulla voi ihminen kokea taas Jumalan ihmeen. Rammat kävelevät, sokeat näkevät ja rasittuneet iloitsevat elämästä. Jumala on kaikkien ihmisten suurin lääkäri ja auttaja. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Bruno Gröning sanoi:

"On paljon, mitä ei voida selittää, mutta ei mitään, mikä ei voisi tapahtua."