Aikalaistodistaja Christa Hinz

Sotainvalidi hyppää aitauksen aidan yli

Menschenmenge am TraberhofOlin kuullut Bruno Gröningin toiminnasta Traberhofissa eräältä tuttavalta. Sen jälkeen lähdin minäkin sinne pariksi päiväksi. Hevossiittolaan tullessani siellä oli ainakin 10.000 - 20.000 ihmistä. Bruno Gröningiä ei vielä näkynyt. Odotimme häntä tuntikausia.

Sitten hän tuli puhumaan ihmisille parvekkeelta käsin. Tunsin koko kehossani sähköisyyttä, värähtelyä ja kihelmöintiä. Myös muut liikahtelivat, heidän jäsenensä suorastaan lentelivät. En olisi uskonut, jos en olisi sitä itse kokenut. Jotkut paikalla olijat alkoivat huutaa: "En tarvitse enää keppiä!" ja "Pystyn jälleen kävelemään!"

Seisoimme vieri vieressä. Kuljin siitä huolimatta ihmisten välissä, koska minua kiinnosti kovasti, mitä siellä tapahtui.

Punaisen Ristin kantajat auttoivat erästä miestä kohoamaan, sillä hän makasi alkeellisilla, laudoista kyhätyillä paareilla. Mies kohotti apua etsien kätensä ylös, hiki virtasi puroina hänen kasvoillaan. Kysyin häneltä, mikä häntä vaivasi, ja hän vastasi: "Olen sotainvalidi." Myöhemmin tämä mies nousi kokonaan ylös paareiltaan.

Sitten näin itkevän isoisän, joka oli paikalla kahdeksanvuotiaan lapsenlapsensa kanssa. Poika ei ollut kyennyt kävelemään. He olivat rakentaneet pienet, yksinkertaiset puiset vaunut voidakseen tuoda pojan Traberhofiin Bruno Gröningin luo. Vanhus kertoi minulle kyyneleet silmissä, että poika pystyi taas. kävelemään.

Eräs toinen mies hyppäsi aidan yli, ja sanoin hänelle: "No, Te olette kyllä väärässä paikassa!" Siihen hän vastasi: "Sunnuntaina kuljin vielä rampana kainalosauvojen varassa." Viisi päivää myöhemmin sama mies hyppäsi aitojen yli! Hänestä huokui suuri onnellisuus. Hän näytti minulle invaliditodistuksensa.

Tapasin paikalla myös vanhan miehen, joka istui pyörätuolissa. Hän oli tullut taas sairaaksi. Jotkut ihmiset olivat väittäneet, että parantuminen ei olisi pysyvää ja että Gröning oli puoskari. Mies oli uskonut siihen.

Siellä oli ihmisiä yötä päivää. En tuntenut nälkää koko aikana Traberhofissa ollessani. Ihmisjoukko ei ollut hysteerinen, kaikki uskoivat ja toivoivat tulevansa terveeksi. Kun näin ihmisiä siellä lautojen päällä makaamassa tai kainalosauvojen varassa, olin sisimmässäni niin järkyttynyt, että minulla ei ollut siihen sanoja. Sitä oli vaikea katsoa.

Uskon, että Bruno Gröningillä oli aivan erityinen yhteys Jumalaan. Minusta oli vahinko, että en voinut tavata häntä useammin. Ajattelen vielä tänäkin päivänä usein sitä, mitä siellä koin.

Dokumentarfilm

Dokumenttielokuva:
"Ilmiö
Bruno Gröning"

Elokuvan esitysajat monilla paikkakunnilla maailmanlaajuisesti

Grete Häusler-Verlag

Grete Häusler-kustantamo: Suuri valikoima kirjoja, aikakauslehtiä, CD-levyjä, DVD-levyjä ja kalentereita

fwd

Tiedemiehet saavat puheenvuoron: Mielenkiintoisia näkemyksiä Bruno Gröningin opista