Aikalaistodistaja G. Clausen
Vapautuminen monia vuosia kestäneistä kivuista jalassa
Asuin 50-luvulla Uetersenin lentotukikohdassa. Eräänä päivänä Bruno Gröning kulki ikkunamme ohi. Lapseni kiinnittivät huomioni häneen. Tunsimme herra Gröningin sanomalehdestä. Sillä hetkellä, kun näimme Bruno Gröningin ikkunasta, ajattelin: "Minne hän menee?" Kun näin hänen menevän naapurini luo, juoksin perässä ja koputin oveen. Sain tietää, että naapurini oli Bruno Gröningin sisar. Minut vietiin keittiöön ja sain istuutua pöydän päähän Bruno Gröningiä vastapäätä. Meidän väliimme pöydän ääreen istuutui hänen sisarensa. Bruno Gröning kehotti minua istumaan täysin vapaana. En saanut ristiä käsivarsiani enkä jalkojani, ja minun oli tarkkailtava sitä, mitä tunsin. Hän sanoi: "Ottakaa niin paljon virtaa vastaan kuin voitte!" Sitten huomasin hämmästyksekseni, sillä hänhän istui pöydän toisessa päässä, käsissäni tuulahduksen, ikään kuin joku olisi puhaltanut käteeni. Sen voin todistaa. Sitten hänen sisarensa tunsi yhtäkkiä ja odottamatta kipuja jalassa ja valitti äänekkäästi: "Oi, oi, oi!"
Ajattelin: "Nehän ovat minun kipujani, jotka piinasivat minua aina." Minulla oli ollut vuosikausia sellainen tunne, että jalkani ei kuulu minuun, ikään kuin se olisi vain liimattu paikoilleen. Lääkärin apukaan ei ollut kyennyt vapauttamaan minua tästä olotilasta.
Huusin ääneen: "Nehän ovat minun kipujani, sellaisia kipuja minulla on aina!" Bruno Gröning sanoi siihen vain yhden sanan: "ollut!" Siinä silmänräpäyksessä olivat hänen sisarensa kivut hävinneet. Jalkani tuntui taas täysin normaalilta. Olin vapaa, minulla ei ollut enää minkäänlaisia kipuja, jalkani kuului taas minuun. Siitä hetkestä lähtien en enää ontunut. Olin terve ja olen pysynyt terveenä.
Rahaa Bruno Gröning ei vaatinut. Päinvastoin, hän antoi minulle vielä pienen tinafoliopallon, johon oli kirjoitettu: "Jumalan siunausta kaikille teillenne!" Vierailu kesti puoli tuntia. Sen jälkeen palasin täysin terveenä kotiin.
