Aikalaistodistajan kertomus

Ummetuksen ja veritulpan parantuminen – "tapahtuma oli koko kylän puheenaihe"

Sillä aikaa, kun avunetsijät odottivat Bruno Gröningiä Wilhelmsplatzilla, nähtiin muualla seuraavanlaisia kohtauksia:

Aikalaistodistajamme äidistä olivat lääkärit jo luopuneet. Hän ei ollut ulostanut kuuteen viikkoon. Kaikki lääketieteelliset toimenpiteet, kuten peräruiske, ulostuslääkkeet ja muu sellainen olivat olleet tuloksettomia. Lisäksi hänelle oli tullut veritulppa.

Aikalaistodistaja: "Koko perhe oli lopen uupunut. Tartuimme jokaiseen oljenkorteen löytääksemme vielä apua, jotta äitimme parantuisi. Tässä tilanteessa kuulimme, että Bruno Gröning oli täällä Herfordissa Wittekindstrassella erään vaikeasti sairaan luona. Lähdin sinne. Siellä oli jo noin 20 muuta henkilöä, jotka etsivät myös apua. Tervehtiessäni Bruno Gröningiä hän sanoi: ‘Menkää keittiöön. Tulen tänä iltana mukaan äitinne luo.’ En tiedä, mistä hän tiesi, että olin tullut hänen luokseen äitini vuoksi. En ollut sanonut hänelle mitään.

Keittiössä odottaessani koin seuraavaa: Paikalle oli tullut äiti lapsensa kanssa. Lapsella oli hirveä hinkuyskä. Olimme kuulleet kammottavan yskän jo kaukaa. Äiti tuotiin lapsi mukanaan luoksemme keittiöön. Bruno Gröning silitti lempeästi lapsen päätä. Hän sanoi äidille: ’Pitäkää huolta lapsestanne, sillä hän tulee viidentoista minuutin kuluttua oksentamaan keltaista limaa.’ Sen jälkeen Bruno Gröning lähti keittiöstä mennäkseen taas toisten luo. Yhtäkkiä lapsi alkoi kyökkiä. Sain hänet juuri ja juuri napatuksi ja pidetyksi hiililaatikon yläpuolella, jonne hän oksensi. Sellaista oksennusta en ollut koskaan eläessäni nähnyt. Myöhemmin Bruno Gröning sanoi äidille: "Lapsi on terve…" Äiti lähti pois, eikä tyttö yskinyt enää.

Lähdimme sitten yöllä kello 24.00 Bielefeldiin äitini luo. Matkan aikana Bruno Gröning huomautti, että minun ei pitäisi olla huolissani, sillä parannuksenvoima tuli Jumalalta. Ihmisen pitäisi uskoa hyvään. Bruno Gröning sanoi minulle vielä, että hän on jo matkan aikana tekemisissä äitini kanssa, suuntautuu henkisesti jo häneen.

Kun tulimme äitini makuuhuoneeseen, istuutui Bruno Gröning hänen sänkynsä laidalle. Näin suureksi ilokseni, että äidin silmät olivat jo huomattavasti kirkkaammat. Vatsa tosin oli vielä pullistunut kuin tynnyri. Bruno Gröning puhui hänen kanssaan ja näin, miten äitiini tuli jälleen elämänilo. Hänen sydämensä oli avoin Bruno Gröningille. Hän uskoi tähän. Bruno Gröning pyysi äidille lasin vettä ja sanoi sen tekevän äidilleni hyvää. Hain raikasta vettä pihakaivosta, ja äitini joi sen. Isälleni Bruno Gröning sanoi: ‘Tarkkailkaa vaimonne ulostusta ja virtsaa. Tulette näkemään ja hämmästymään, miten kaikki puhdistuu kuonasta ja mitä kaikkea sieltä tulee ulos.’ Isäni kysyi Bruno Gröningiltä, mitä hän oli velkaa, mitä hänen pitäisi maksaa. Mutta Bruno Gröning sanoi vain: ‘Meidän pitää kiittää Jumalaa ja kertoa kiitoskirjeen muodossa siitä, mitä olemme kokeneet.’

Seuraavana päivänä alkoi äitini vatsa metelöidä. Isäni sanoi, että hänestä tuli ulos seitsemän pytyllistä. Kahden päivän päästä äitini nousi ylös täysin parantuneena. Siitä lähtien olivat myös hänen jalkojensa avohaavat ja suonikohjut parantuneet ilman lääkärin toimenpiteitä. Hoitava lääkäri oli sanaton. Tapahtumasta puhui koko kylä.

Kun katsoin Bruno Gröningiä silmiin, tiesin, että siinä seisoo uskova ihminen! Hänellä oli ainutlaatuinen säteily. Jos minulle olisi aikaisemmin joku kertonut sellaisesta kokemuksesta, olisin ajatellut: ‘Hän on päästään vialla!’ Mutta ihmisen täytyy kokea sellaista ensin itse voidakseen uskoa siihen. Tästä tapahtumasta jäi minulle ainutlaatuinen muisto."